...vihdoinkin!

Loppukesä on sujunut kivasti lämpimien, mutta sateisten kelien myötä. Mindi on ulkoillut paljon kavereiden kanssa, ja metsässä ollaan käyty yhä useammin. Vapaanaolo metsässä ja pihalla on Mindille mieluisaa, ja yhtä lailla meille, koska "tänne" -käsky on jo lähestulkoon varma, ja vihellys käy täydennyksenä siihen. Eniten olemme tavanneet naapurin Ricoa ja tietysti Mindin suurta suosikkia, Primo-koikkeria. Primon kanssa olemme käyneet pitkillä metsälenkeillä ja myös vinttikoiraradalla on tultu käytyä!

Tämä vinttikoiratouhu oli siis meille ihan uutta, emmekä edes tienneet, että Turussa voi juosta muutkin rodut. Primon emäntä sitä meille sitten ehdotti, kun samaan aikaan itse olin lähettämässä tekstarilla lenkkikutsua. Lähdimme siis normaalin lenkin sijasta Vättiin juoksemaan vieheen perään. Ja se vasta hauskaa olikin! Molemmat koikkerit nauttivat, vaikka itseäni vähän jännittikin Mindin puolesta, miten se mahtaa sinne lähteä, kun niin paljon minun perääni on. Mutta kyllä se lähti, ja kovaa! En ole ikinä nähnyt sen juoksevan niin kovaa, että oikein nauratti kun se pinkoi niin hauskan näköisesti pehmeällä hiekka-purupohjalla. Primo juoksi myös mainiosti, ja yksi nappaamani kuva löytyykin Primon blogista. Tämä oli sen verran mieluisa kokemus, että sitä täytyy uudestaankin kokeilla.

Tätä vinttikoirajuoksua ennen olimme Helsingissä kolme päivää sukumme juhlissa. Yövyimme isovanhempiemme asuntovaunussa, joka oli Mindille uusi kokemus. Paikalla oli paljon muitakin koiria ja Mindin lemppareihin kuului kolmikuinen parsonrusselnarttu ja nelikuinen saksanpystykorvauros. Hauskaa oli myös muiden koirien kanssa ja juhlapaikka oli niin metsän keskellä, että siellä pystyi päästämään koiran vapaaksi. Mindi kävi myös uimassa ja teimme pitkiä lenkkejä ihanissa ulkoilumaastoissa! Lenkkipolut olivat puukatetta ja ne kulkivat lammelta järvelle, järveltä toiselle lammelle ja niiden ympäri. Järvillä liikkui paljon sorsia ja niitä Mindi rakasti! Ei edes nakin paloista välittänyt, kun sai sorsien perässä juosta! Tyypillistä... :-)

Mindi alkaa todennäköisesti olla täysissä mitoissa pian. Ostettiin kuitenkin Hurtan T-valjaat neitoselle, koska olemme aloitelleet lenkkeilyä jo hieman. Itse juoksen reippaita 4-10 km lenkkejä pari kertaa viikossa, mutta Mindi on päässyt  vain muutaman kerran yhden, kahden kilometrin hölkkälenkeille. Kyllä se hienosti juoksee, välillä laukkaa, välillä ravaa ja on tainnut tulla selväksi, ettei lenkillä haistella tienreunoja. Toisten koirien ohittaminen on juoksussakin hieman hankalaa, kun haluaisi niin paljon mennä toista haistelemaan... Kyllä se oppii! :-)

Syksyn ohjelmistoon kuuluu vielä koikkeritapaaminen, joka järjestetään 18.9. Mynämäellä. Tätä odotamme paljon, koska keväällä emme päässeet vastaavaan. Toinen mahdollinen juttu on mennä Primon seuraksi Hyvinkäälle Suomen Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyyn 22.10. Todennäköisesti osallistuisin Mindin kanssa juniorhandler -luokkaan, kun itse arvosteltava on vähän liian valkoinen rodunomaisuuksien mukaan. Siihen osallistuminen on vielä hieman auki.

Lopuksi vielä kuva melkein 8-kuisesta neidosta!