Ollessamme matkoilla ihastelemassa Ranskan Rivieraa, Mindi seikkaili kahdessa hoitopaikassa. Koira oli muutaman yön kaupungissa omakotitalossa hoidossa juhannukseen saakka, kunnes siirtyi maalle, mökillemme Paraisille. Jälkimmäinen hoitopaikka oli Mindin mielestä ehdottomasti mukavampi, koska oli tilaa juosta nurmikolla perhosten perässä ja sipsutella hiekkateillä pitkiä lenkkejä. Uimaan koira ei ollut mennyt poissaollessamme (pienelle, matalalle yhteisrannalle, jossa ei käy juuri ketään), vaan istuskellut rannalla, kaivanut hiekkakuoppia ja tuhonnut pienten lasten jo veden huuhtomia hiekkalinnoja. Mindi oli hoitajien mukaan ikävöinyt meitä olemalla allapäin ja nyyhkinyt silloin tällöin.

Laskeuduttuamme lentokoneesta huristelimme täyttä päätä kotiin tyhjentämään auto matkalaukuista, jonka jälkeen köröttelimme puolen tunnin matkan mökille. Hiipiessämme alamökille Mindi ei huomannut meitä makaessaan terassilla, mutta pienestä kuiskauksesta sen pää kääntyi suuntaamme, jonka jälkeen se ampaisi luoksemme. Vihreä nurmi sai ainakin neljät ilopissat juurekkoonsa, kun koira tervehti meitä iloisesti. Avoimena olevasta suusta silmään pisti ison tytön hampaat, jotka olivat lomamme aikana kasvaneet. Nyt tyttö saa hymyillä ylpeästi valkoisine, suurine hampaineen.

Jonkun ajan jälkeen kun Mindi oli rauhoittunut, lähdimme hölkkäilemään taas pikkurannalle pelastusliivit kainalossa. Rannalla oli tällä kertaa perhe, jossa oli pieni vauva. Heitä ei kuitenkaan haitannut, vaikka tulimme siihen, vaan he katselivat mielellään neitimme puuhia. Pelastusliivit yllään Mindi kasteli tassujaan varovasti ja läiskytteli vettä. Siitä se innostui ja uskalsi tulla hiukan syvemmälle. Tätä jatkui, kunnes koira huomasi, ettei sen tassut yllä enää pohjaan. Uintiliike tuli kuin itsestään, tosin hieman kannattelimme pelastusliivien selässä olevasta "kahvasta". Mindi pääsi taas jaloilleen rantaan ja huomasi, että sehän oli hauskaa! Pienestä innostuksesta ja näyttämällä esimerkkiä menemällä itse veteen se tuli perässä ja ui taas hienosti. Noin kolme metriä se jaksoi syvemmälle polskuttaa, kunnes autoimme sitä takaisin rantaan, kokoajan tietysti kahvasta kiinni pitäen. Neiti innostui uimisesta enemmän kuin mistään ja tassutteli taas veteen ja polskutteli muutaman metrin kunnes käännyimme taas takaisin. Tätä tehtiin muutama kerta, ja uinti onnistuu jo ilman kahvasta kiinni pitämistä, mutta pelastusliivit pidetään yllä vielä sen aikaan, kunnes uimataito on taattu. Lauantaina taas suuntaamme mökille, katsotaan, onko innostus silloin vielä, varsinkin jos vesi on kylmää.

Alla kuvassa Mindi aikaisemmalta mökkikerralta veneessä.